Sepelkarhu (Selenarctos thibetanus)

Suvun nimi Selenarctos, joka tarkoittaa ´kuukarhu´ johtuu rinnassa olevasta valkoisesta merkinnästä. Thibetanus viittaa vain Tiibetiin, joka oli ensimmäisiä paikkoja, josta laji löydettiin. Elintavasta johtuen sepelkarhulle on annettu Malaijin kielellä niinkin kuvaava nimi kuin ´Bagindo nan tinggih´ joka tarkoittaa ´Hän joka istuu puussa´.

Sepelkarhu on keskikokoinen karhu, pituudeltaan 140-210 cm, hännänpituus 6-11 cm ja säkäkorkeus 65-90 cm. Se saattaa painaa 50-120 kg. Suuri kokovaihtelu riippuu ravinnonsaannista sekä ilmastosta. Turkki on erittäin paksu ja vaihdetaan joka vuosi. Se on useimmiten kiiltävän musta, mutta saattaa joskus olla punaruskea. Kaulassa oleva tunnusomainen kellertävä kuvio on muodoltaan V tai Y. Kaulan sivulla oleva kuvio muodostuu pitkistä karvoista (14-15 cm), joka peitää lavat ja niskan ja erottuu kaulan lyhyttä karvaa vasten. Lukuunottamatta kaulan ympärystä, on sepelkarhun turkki vähän lyhyempi kuin maakarhun. Tämä korostuu vatsan kohdalta, jossa sepelkarhun turkki on vain 2-2.5 cm pitkä, kun maakarhun turkin pituus on 20-21 cm. Tämä on taas yksi mukautuminen puissa kiipeilyyn. Pitkä turkki olisi rajoitus. Sepelkarhun turkki on paljon pehmeämpi kuin maakarhun.
Kuono on melko lyhyt ja terävä ja se on väriltään punaruskea. Usein huulen alaosassa tai kaulassa on melko suuri valkoinen läikkä. Kuonon yläosa ja otsa ovat keskenään yhdensuuntaisia. Sepelkarhulla on silmäänpistävän pitkät korvat jotka ovat kaukana toisistaan. Korvat ovat puolittain pystyssä ja osoittavat päähän päin. Kynnet ovat mustat ja lyhyemmät sekä käyremmät kuin maakarhun. Ne soveltuvat lähinna puissa kiipeilyyn. Sepelakrhu ei ole niin raskasrakenteinen kuin maakarhu, ja takajalat ovat kehittyneempiä kuin takajalat. Tämäkin on ominaisuus joka parantaa puissa kiipeilyä. Purentalihakset sekä hampaat ovat heikompia kuin maakarhun.

Sepelkarhu elää suuressa osassa Keski-, Etelä- ja Itä-Aasiaa. Se esiintyy Pakistanissa, Afghanistanissa, pohjois-Intiassa, Nepalissa, Burmassa, Indokiinassa, Kiinassa, Taivanilla, Koreassa, suurimmilla Japanin saarilla (ei Hokkaidolla) ja Itä-Venäjän Amur-alueella.

Sepelkarhu on tyypillinen lämpimien ja subtrooppisten lehtimetsien asukas. Indokiinassa sitä esiintyy myös trooppisilla alueilla. Levinneisyysalueen länsiosissa se esiintyy puoliaavikoilla ja pohjoisessa ja koillisissa osissa se käy joskus havumetsissä.

Kirjallisuudessa on paljon vastakkaisia tietoja sepelkarhun ravinnosta. Syynä tähän on, että joidenkin kantojen tavat on oletettu koskevan koko lajia. Venäläisten tutkijoiden mukaan sepelkarhu on rauhallinen eläin, joka suosii kasvisruokaa, ei käy kotieläimien kimppuun ja harvoin ryöstää mehiläispesiä. Intiassa päinvastoin se katsotaan kaikkein saalinhimoisimmaksi kaikista paikallisista lajeista (sepelkarhu, maakarhu, huulikarhu ja malaijikarhu). Se ei ota vain lampaita ja vuohia vaan myös vasikoita ja hevosia ja on ihmisille jopa vaarallisempi kuin maakarhu. Kaikista näistä ilmoituksista verenhimoisuudestaan huolimatta, on sepelkarhu koko esiintymisalueellaan kaikkiruokainen, joka elää pääasiassa kasvien osilla, eritysesti pähkinöillä ja hedelmillä, mutta myös muurahaisilla ja toukilla. Koska sepelkarhu on hyvä kiipijä, se etsii ruokansa usein puista ja mehevästa kasvillisuudesta jyrkänteiltä.

Vain pohjoisimmat karhut nukkuvat talviunta. Parittelu tapahtuu touko-kesäkuun vaihteessa. Urokset taistelevat toisinaan naaraista. Sepelkarhulla on viivästetty synnytys, ts. alkio ei kasva useampaan kuukauteen. Ne naaraat, jotka eivät nuku talviunta etsivät talvella tai aikaisin keväällä kallioluolan tai onton puun jonne menevät synnyttämään. Sepelkarhu synnyttää yleensä 2 pentua (370 g). Emo ja pennut, jotka ovat silloin 2 - 2.5 kg:n painoisia, jättävät pesänsä toukokuussa. Pennut seuraavat emoaan n. kaksi vuotta. Harvat pennut varttuvat aikuisiksi nälkiintymisen, tautien, vahinkojen ja muiden petojen vuoksi. Arvioidaan, että vain puolet pennuista elävät sukukypsiksi. Sepelkarhu synnyttää yleensä 2-3 vuoden välein.

Kesällä karhu nukkuu tai aurinkokylpee lavoilla jotka ovat muodostuneet ruuoan etsimisen yhteydessä katkenneista oksista. Sepelkarhu saattaa käydä viljellysten sekä kotieläinten kimppuun, joskin se yleensä välttää kosketusta ihmisiin. Sepelkarhua pidetään erittäin älykkäänäja nokkelana eläimenä.