Isopanda (Ailuropoda melanoleuca)

Isopandaa kutsutaan usein pelkästään ´pandaksi´ ja joskus harhaanjohtavasti pandakarhuksi tai bambukarhuksi. Isopandan latinalainen nimi on tautologia; ailuropoda tarkoittaa ´musta ja valkojalkaa´, melano tarkoittaa ´musta´ ja leuca tarkoittaa ´valkoinen´. Kiinalaiset kutsuvat isopandaa nimellä ´xiongmao´, joka tarkoittaa ´suuri kissakarhu´. Isopandan havainnointi luonnossa on vaikeaa, joten tiedot sen elämästä luonnossa on hyvin puutteeliset.

Länsimaiset tiedemiehet saivat tietoonsa pandan olemassaolosta vasta 1869. Silloin panda luokiteltiin karhuihin. Määrätyt morfologiset ominaisuudet, varsinkin hampaisto, on myöhemmin johtanut siihen, että isopanda katsottiin kuuluvaksi puolikarhuihin (suku Procyonidae). Vasta viime aikoina on, nykyaikaisilla menetelmillä, kuten veri, anatomia ja hampaiden sisäinen rakenne tutkittu tarkemmin. Nämä tutkimukset ovat johtaneet siihen, että isopanda katsotaan olevan hyvin erikoistunut karhu, joka erkani karhujen päähaarasta n. 13 miljoona vuotta sitten. Se että isopandan ja pikkupandan hammastot ovat samankaltaisia on niiden yhtenäinen kehitys joka johtuu samanlaisesta ravinnosta.

Panda on keskikokoinen ja erittäin voimakas karhu. Pää ja keho ovat n 150 cm, häntä 15 cm ja säkäkorkeus noin 75 cm. Sen turkki on paksu ja väritys silmiinpistävän mustavalkoinen kuviointi. Tämä kuvio erottuu hyvin yhtenäistä taustaa vasten esim. eläintarhassa, mutta sulautuu yllättävän hyvin valon ja varjon mosaiikkiin sen luonnollisesa ympäristössä bambutiheikköissä ja lehtipuuoksien alla. Eri ruumiinosien väritys ovat hyvä naamiointi, koska se rikkoo kehon muodon, samaan tapaan kuin esim. tiikerillä ja leopardilla. Koskettaessa karvoitus tuntuu öljyiseltä. Tämä öljyinen suojakerros suojaa isopandaa kylmällä ja kostealla ilmalla, joka on yleinen karhun elinympäristössä. Isopandan puruhampaat (aidot poskihampaat) ovat voimakkaampia kuin millään muulla petoeläimellä. Tämä osoittaa hyvin kuinka tärkeän osan kasvikset muodostavat sen ruokavaliosta. Hampaiden lisäksi myös etukäpälät ovat erikoistuneet. Voimakkaasti suurentunut seesamluu muodostaa pullistuman joka on vastakkaisella puolella kuin muut varpaat ja toimii samaan tapaan kuin peukalo. Tämä mahdollistaa sen, että panda voi pitää kiinni pienistä esineistä - soveltuvuus joka liitty bamburavintoon.

Isopanda esiintyy vain muutamilla harvoilla kallioalueilla Lounais-Kiinassa. Siellä se elää yksinään tiheässä kasvillisuudessa. Pandan elintavoista on vain hajanaisia, ja usein vastakkaisia, tietoja. Pandan matalat (1.5 m), kierteiset ja tunnelimaiset polut paljastavat usein, että panda esiintyy laaksossa. Muut eläimet, esim sepelkarhu, leopardi ja villisiat käyttävät myös usein näitä plokuja. Usein löydetään pandan ulostekasoja.

Isopanda elää melkein pelkästään bambulla. Suuri osa bambusta kulkee melkein käsittelemättä ruoansulatuskanavan läpi ja joutuu n. 10 tunnin kuluttua moneen suureen lantakasaan. Tästä syystä isopanda käyttää suurimman osan elämästään syömiseen, jotta pysyisi elossa. Isopanda istuu yleensä syödessään ja pitää ravintonsa toisessa etutassussa. Joskus se syö pieniä kasvinosia suoraan maasta. On myös tiedossa, että vapaana elävät isopandat syövät joitakin sipuleita ja ruohoa sekä joitakin hyönteisiä ja pienjyrsijöitä.

Isopanda ei pidä vedestä, ne eivät mielellään mene veteen, mutta ylittävät kyllä virran tai uivat karttaakseen vihollisen. Isopanda on myös huono kiipijä.

Naaraat ovat sukukypsiä 4-5 vuotiaina ja urokset todennäköisesti pari vuotta myöhemmin. Naaras on nähtävästi kiimassa vain yhteen aikaan vuodessa, huhti-toukokuussa. Ei ole tiedossa miten urokset ja naaraat löytävät toisensa tänä ajankohtana, mutta hajut ja äänet ovat todennäköisesti tärkeitä elementtejä, koska kummatkin lisääntyvät paritteluajan lähestyessä. Parittelu on lyhyt ja mutkaton. Naaras saattaa paritella useamman uroksen kanssa kiima-aikanaan. Naaras synnyttää yhden tai kaksi (joskus harvoin kolme) painoltaan n. 90-130 g sokeita pentuja, mutta yleensä vain yksi pentu jää henkiin, koska emo ei edes yritä syöttää toisia pentuja. Synnytys tapahtuu suojaisassa pesässä. Silmät aukeavat n. 40-48 päivän päästä ja n. 3 kuukauden ikäisinä pentu alkaa kävelemään. Uskotaan, että imettäminen loppuu puolen vuoden ikäisenä ja pentu seuraa emoa 18-24 kuukauden ajan.

Isopanda on yksinelääjä ja sillä on todennäköisesti reviiri. Hajumerkinnät ovat yleisiä varsinkin urosten kesken. Isopandalla on muutama yksinkertainen äänne, joita käytetään kommunikoitaessa lähekkäin. Voimakkaampi ulvonta, joka muistuttaa hirnumista kuuluu useamman sadan metrin päähän.

Missä määrin villit pandat käyvät talvilevolle on vielä epävarmaa. On hyvin luultavaa, että ne vähentävät huomattavasti toimintansa ja vetäytyvät johonkin suojaiseen paikkaan. On todettu, että se ei ole kokonaan passiivinen talvella, mm. koska välillä lumesta löytyy pandan jalanjäljet.

Isopanda on yksi maapallon harvinaisimmista nisäkkäistä - niitä on todennäköisesti alle 1000 yksilöä, ehkä alle 500, luonnossa. Niitä ei vainota, ja ne ovat todella hyvin suojattu niin tunteen ja perinteen takia kuin lainsäädännöllä.

Vaikka isopanda on suloisen ja halattavan näköinen on muistettava että se on petoeläin ja voi siten olla aivan yhtä arvaamaton kuin mikä muu karhu.