Mustakarhu on tullut yleisön keskuudessa tunnetuksi yleisyydestään Yhdysvaltojen suurissa kansallispuistoissa. Koska karhut ovat suojeltuja ko. puistoissa, niin toiset karhut ovat menettäneet ihmispelkonsa ja menneet jopa niin pitkälle, että ne kerjäävät makupaloja tienposkilla. Ne kerääntyvät myös tunkioille ja campingalueille löytääkseen syötävää.
|
Mustakarhu on laajimilleen levinnyt pohjoisamerikan karhuista. Se on keskikokoinen, n. 150-180cm, häntä on n. 12 cm ja säkäkorkeus on 60-90 cm. Turkki on useimmiten musta ja pehmeä, ja lyhyt suhteessa maakarhuun.
On olemassa useampia erottuvia värimuunnosta; suklaanruskea, kanelinruskea ja hopeanharmaasta valkoiseen. Riippumatta turkin väristä, niin kuono on aina vaaleanruskea sivuiltaan ja usein sillä on samanväriset läikät silmien yläpuolella. Yksilöitä, joilla on valkoinen laikku rinnassa löytyy mm. Newfoundlandista, jossa ne muodostavat 10% kannasta. Yhdysvaltain itäosien ja Kanadan mustakarhut ovat melkein kaikki mustia. Kalliovuorilla länsi-Yhdysvalloissa on kantoja, jossa ruskeiden yksilöiden määrä muodostaa n. 60% kannasta. Kauemmaksi luoteeseen, Tyynen valtameren rannikolla ruskeiden yksilöiden määrä vähenee melkein nollaan. Harvinaisin on muunnos, jota kutsutaan jäätikkökarhuksi, jolla on kaunis, hopeanharmaan vivahteinen turkki. Nämä eläimet rajoittuvat Tyynen valtamerirannikon pohjoisosiin, kaakkois-Alaskasta British Columbiaan. Luoteis Tyynen valtameren alueelta löytyy melkein valkoisia (ei albinoja) mustakarhuja.
Mustakarhun kynnet, varsinkin etukäpälän, ovat lyhyemmät ja voimakkaamin kaarevat kuin maakarhun ja ne ovat yleensä mustat. Takajalat ovat lyhyemmät kuin maakarhulla.
Mustakarhun pää on pienempi kuin maakarhun ja korvat ovat suhteellisesti suuremmat (ei kuitenkaan niin suuret kuin sepelkarhulla). Mustakarhu on läheistä sukua sepelkarhulle, jota se muutamissa ulkoisissa piirteissä muistuttaa, kallon rakenne sekä hammasto.
Mustakarhu tuli Amerikkaan silmälasikarhun jälkeen mutta ennen grisslyä. Se ylitti maasillan nykysen Beringin salmen kohdalla Amerikkaan noin 1.5 miljoona vuotta sitten ja levittäytyi eteeläänpäin aina Keski-Mexikoon asti.
Alunperin se esiintyi kaikkialla Pohjoisamerikan metsäalueilla mutta sitä on hävitetty suurilta osista Itä-, Kaakkois- ja Keski-USA:sta. Hävitys tapahtui myöhemmin kuin grizzlyn eikä siitä koskaan tullut niin kattava. Mustakarhu esiintyy kuitenkin vielä useimmissa osavaltioissa ja kaikissa Kanadan provinsseissa ja territorioissa. Mustakarhu saattaa esiintyä samalla alueella kuin maakarhu, mutta silti ei tunnu olevan mitään kilpailua lajien kesken. Mustakarhu on tyypillinen metsän eläin, ja se suosii metsiä, joissa on runsas alakasvillisuus.
Mustakarhu syö melkein kaikkia mehukkaita ja ravinnerikkaita kasvinosia (juuria, sipuleita, marjoja, pähkinöitä ja nuppuja) sekä toukkia, haaskoja, kalaa ja kavioeläinten (villien ja kesyjen) vasikoita. Koska karhut hakevat energiasisältöista ruokaa, ne joutuvat usein tekemisiin mehiläis- ja heldelmätarhojen kanssa.
Pohjoisen osan karhut pesiytyvät talveksi n. 5-7.5 kuukaudeksi, eteläisemmät urokset eivät pesiydy.
Mustakarhun paritteluaika on touku-heinäkuu. Tammi-helmikuussa syntyy yhdestä kolmeen melkein karvatonta pentua painoltaan 220-300 g. Pennut pysyvät emon kanssa pesässä huhti-toukokuuhun, jonka jälkeen ne seuraavat emoaan yleensä puolitoista vuotta.
Yksinäiset naaraat sekä ryhmä emoja pentuineen vaativat reviirin, joka on kooltaan 2.5-90 km2. Urosten reviirit menevät keskenään päällekkäin ja ovat n. 5-6 kertaa suurempia kuin naaraiden.
| Koko | Säkäkorkeus 60-90cm, pituus kuonosta hännänpäähän 150-180cm. |
| Paino | Vaihtelee hyvin paljon, riippuen elinpaikasta 45-120 kg. Urokset 10-50% raskaampia kuin naaraat. |
| Kantoaika | 210-215 vrk. |
| Elinaika | Pisin luonnossa elävien tunnettu elinaika on 32 vuotta. Vangitun elinaika on tuntematon. |
| Levinneisyys | Pohjois- Meksikosta ja Kaliforniasta Alaskaan ja idässä suuriin järviin |
Sivu päivitetty 8.8.2006