Kultapanda eli kissakarhu (Ailurus fulgens)

Latinalainen nimi Ailurus fulgens tarkoittaa ´liekehtivä kissa´. Kiinalaiset ovat antaneet sille nimen hun-ho, joka tarkoittaa ´tulikettu´. Kultapanda on jakautunut kahdeksi alalajiksi; läntinen rotu Ailurus fulgens fulgens, on näistä pienempi ja se on kirkkaiden väriensä ansiosta varsin suosittu eläintarhoissa. Suurempi rotu on itäinen styanin kultapanda Ailurus fulgens styani.

Kultapanda elää korkeilla vuorilla. Sillä on pitkä, paksu ja pehmeä turkki. Kuono on terävä mutta lyhyt ja melko huomaamaton pitkän turkin takia. Silmät ovat melko suuret ja korvat suorat ja terävät. Jalat ovat lyhyet ja voimakkaat. Kynnet, jotka ovat hyvin terävät, voidaan vetää osittain sisään. Pää ja keho ovat n. 60 cm, säkäkorkeus 25 cm ja se painaa 3-6 kg.

Kultapanda on kanta-astuja ja etevä puissakiipijä. Häntä on melkein yhtä pitkä kuon muu keho ja se on paksun turkin peitossa. Turkin koreat värit on yksi syy, miksi kultapanda on yksi eläintarhojen suosituimpia eläimiä. Kehon ylemmät osat ovat ruosteenpunaisia tai punaisia sekä selästä punaruskeanhohtavat. Alemmat kehonosat, jalat, kurkku ja rinta ovat mustan kiiltävän karvan peitossa. Tämä on yksi harvoja esimerkkejä päinvastaisesta värityksestä (muita esimerkkejä on mäyrä ja hamsteri). Seuraavat kehonosat ovat valkoisen turkin peitossa: kuono silmiin asti, korvien sisäpuoli ja pyöreät läikät silmien yläpuolella ja poskilla, jotka muodostavat kaksi otsasta kurkulle kulkevaa nauhaa. Silmän ympäri on ohut valkoinen rengas. Silmät ovat tummat ja kuono musta, kiiltävä ja pehmeä. Kasvon naamion ja hännän renkaiden ansiosta yhdennäköisyys kultapandan ja tavallisen pesukarhun välillä on suuri.

Kultapanda esiintyy Himalayan eteläosassa, Nepalista Bhutanin, Sikkimin sekä Assamin ja Burman pohjoisosien kautta aina Länsi-Kiinan provinsseihin Yunnaniin ja Sichuaniin. Se elää metsissä, erityisesti bambumetsissä, jotka sijaitsevat 1800 ja 4000 m:n korkeudella.

Tietomme kultapandan tavoista ovat hyvin rajattuja, koska niiden tutkiminen luonnossa on erittäin vaikea luoksepääsemättömän ympäristön vuoksi.
Kultapanda vaikuttaa olevan aktiivinen päiväsaikaan. Päivän aikaan sillä on useampia lepojaksoja, samaan tapaan kuin kotikissalla. Se elää pääasiassa bambuversoilla, jotka ovat hyvin meheviä, mutta joissa on myös paljon kuituja, juurista, marjoista ja hedelmistä. Joskus se pyydystää lintuja, ryövää munia tai saalistaa pieniä nisäkkäitä tai muita maassa ja puissa olevi pieneläimiä.

Koska kultapanda on sopeutunut kylmään ja kosteaan ilmastoon, se on hyvin herkkä lämmölle. Se hakee suojaa auringolta oksista, ontoista puista ja kalliokoloista. Kun se lepää, se tasapainottelee mielellään makaamalla puolittain oksalla ja puolittain roikkumalla siitä. Se myös mielellän käpertyy kokoon häntä pieluksena tai kuononsa päällä.

Kultapandan terävät kynnet ovat muotoiltu niin, että se kiipeää hyvin ketterästi. Maassa se usein laukkaa selkä käyränä ja häntä osittain pystyssä ja silloin nähdään sen viehkeyden, jota myös joskus saa kokea eläintarhassa. Kun se tuntee itsensä uhatuksi ja on pakotettu pakenemaan se voi ottaa yli 1.5 m:n loikkia.

Kun kultapanda pesee itsensä, se käyttäytyy suurin piirtein niin kuin kotikissa. Ensin se nuolee jalan sisäosan huolella, ja sen jälkeen se käyttää jalkaa puhdistaakseen kuonon ja korvat. Se käyttää myös etujalkojaan ottaakseen puolijuoksevaa ravintoa (eläintarhoissa). Jalka upotetaan säiliöön ja sen jälkeen se nuolaistaan. Joskus se saattaa upottaa kuononsa säiliöön ja imee suoraan ruoan, mutta on hyvin harvinaista nähdä sen litkivän ruokaa kielellään samaan tapaan kuin kissat.

Villit kultapandat elävät yksinään tai pareittain. Vanhemmat tuntuvat hyväksyvän pentujaan vähintään vuoden ajan. Kultapandat kommunikoivat keskenään monilla erilaisilla äänillä, esim. korkeilla läpitunkevilla huudoilla, haukunnalla, vihellyksillä ja lintumaisilla viserryksillä. Eläintarhoissa on havaittu niiden myös kommunikoivan anaalirauhasen hajusteilla.

Kun kultapanda ärsyyntyy, se nousee takajaloilleen ja yrittää lyödä vastustajansa etukäpälillä samalla kun se tuhisee, sihisee ja murisee. Terävät kynnet voivat aiheuttaa vastapuolelle vakavia vammoja.

Jalakpohjien alla oleva paksu turkki (ominaisuus joka on yhteinen mm. isopandan ja jääkarhun kanssa) on sopeutuminen sen ympäristöön liukkailla, määrillä oksilla, lumipeitteisellä tai jäisellä maalla ja kallioisilla rinteillä ja jyrkänteillä. Paikallinen väestö ei metsästä sitä kovinkaan voimakkaasti. Nepalissa turkkia käytetään päähinen tekoon kun taas kiinalaiset käyttävät häntää pölyhuiskuna ja tekevät pitkästä turkista harjoja. Nykyään kultapanda on rauhoitettu Intiassa ja Nepalissa.

Kultapanda parittelee keväisin, ja n. 130 vuorokauden tiineysajan jälkeen syntyy 1-2 pentua, useimmiten 2. Pesä on puun kolossa tai kallio-onkalossa. Pennuilla on heti syntymästään turkki, mutta siitä puuttu aikuisten suuret värikontrastit. Niillä on vaaleanharmaa pää, selkä on heikosti punaruskea ja jalat ja vatsa ovat jo tummempia. Silmät ja korvat ovat vielä ummessa, ja jalkapohjat ovat paljaat. Vastasyntyneet pennut painavat 75-95 g. 13 vuorokauden kuluttua silmät ovat auennet kokonaan ja paino on kaksinkertaistunut. Kuukauden kuluttua kuonon luonteenomaiset piirteet ovat täysin kehittyneet, maitohampaiden kulmahampaat ja aidot poskihampaat puhkeavat ja kaksi viikkoa myöhemmin seuraavat maitoetuhampaat. Vanhemmat hoitavat pentuja noin vuoden ajan.