Kierteishäntäkarhu (Potos flavus)

Jos pitää kierteishäntäkarhua kiinni hännänpäästä, niin se on yksi harvoja eläimiä jotka voivat kiivetä ylös omaa häntäänsä pitkin ja istuutumaan käteen joka äsken piti eläintä roikkumassa.

Kierteishäntäkarhua kutustaan joskus myös kinkajuksi ja hunajakarhuksi. Tätä jälkimmäistä nimeä yhdistetään myös malaijikarhuun. Aluksi kierteishäntäkarhu luokiteltiin puoliapinoihin tai sivettieläimiin.

Afrikanpalmunäädän lisäksi kierteishäntäkarhu on ainoa petoeläin jolla on tartuntahäntä. Häntä on melkein yhtä pitkä kuin muu keho ja kokonaispituus on noin metri. Hännällä ei ole niin paksu turkki, on läpileikkauksena pyöreä ja suippenee päähän. Kierteishäntäkarhulla on pyöreä pää jossa on pienet ulkonevat silmät joissa oyöreät pupillit ja ruskeat iirikset. Jalat ovat lyhyet ja voimakkaat. Varpaat ovat yhdistetty iholla noin 1/3 varpaan pituudelta. Kynnet ovat kaarevat ja terävät. Kierteishäntäkarhu on kanta-astuja. Turkki on hyvin lyhyt ja muistuttaa samettia. Se on väriltään tumman oliivinvihreä, kellertävä tai punertava. Usein slkärankaa myöten kulkee tummempi raita ja alaosat ovat vaaleita.

Kiertieshäntäkarhu löytyy Keski- ja Eteläamerikasta Meksikon eteläosista Brasilian Mato Grossoon.

Kierteishäntäkarhu syö etupäässä ravintoa jota se voi löytää puista; hedelmiä, hyönteisiä ja niiden toukkia, linnun munia ja poikasia sekä pieniä nisäkkäitä. Kierteishäntäkarhut ovat erittäin ihastuneita hunajasta ja sopivan tilaisuuden tullen ne aiheuttavat suuren tuhon villimehiläisten pesissä. Eläimen kieli voi olla jopa 12 cm pitkä ja se voi työntää koko kielen ulos. Tällä tavalla se voi irroittaa lihan hedelmistä joilla se elättää itsensä, vangita sekä lennossa olevia että pesissä olevia hyönteisiä ja lipoa mehiläispesistä hunajan.
Se pitää ja käsittelee ruokansa etukäpälillään. Kierteishäntäkarhu on niin taitava, että laboratorikokeissa se on opetettu avamaan hvyin monimutkaisia solmuja.

Kierteishäntäkarhu on selvästi aktiivinen yöllä. Päiväsaikaan se vetäytyy johonkin onttoon puuhun tai hakee suojaa tiheästä lehdistöstä ja pitää silloin etukäpälät silmien päällä. Herätessään hämärässä eläin venyttelee erikoisella tavalla. Ensin se venyttelee eturaajojaan, sen jälkeen se haukottelee ja työntää kielensä ulos ja vielä istuessaan taivuttaa kehonsa ja asettaa häntänsä eturaajojen ympärille.
Kierteishäntäkarhu elää yksin tai parittain. Joskus saattta nähdä suurempi lauma samassa puussa, mutta se on tilapäistä. Eläimet kerääntyvät hetkeksi puuhun sen suuresta ravintomäärästä johtuen.

Paritteluaika ei ole kausiriippuvainen eikä tapahdu johonkin määrättyyn vuodenaikaan. Kun uros lähestyy kiimaista naarasta niin tämä antaa tyypillisen huudon.
Naaralla on vain kaksi nisää ja n. 115 vuorokauden kantoajan jälkeen sybntyy yksi, harvoin kaksi, poikanen. Pokanen painaa n. 190 g ja on n. 30 cm:n pituinen. Niitä peitää ohut hopeanvärinen haiven joka on hyvin harva takaruumiissa. Korvakäytävät avautuvat yleensä 5 päivässä kun taas silmät vasta 7-21 päivän päästä.
Häntä on täysin käytettävissä tartuntahäntänä jo n. 7 viikon kuluttua. Nuoret kierteishäntäkarhut alkavat syömään kiinteää ravintoa 55-90 vuorokauden ikäisinä. Pelästyessään poikaset reagoivat tuhisemalla tai huutamalla. Emot huuto muistuttaa yleensä cikadan ääntä. Emo voi kantaa poikasen suussaan otteela kaulan ympäri. Se voi myös pitää poikasen vierellään kiertämällä häntänsä niiden ympäri.
Vieroitus tapahtuu neljän kuukauden ikäisenä ja sen jälkeen poikaset ovat melkein kokonaan riippumattomia. Urokset tulevat sukukypsiksi 18 kuukauden ja naarat 27 kuukauden ikäisinä. Kierteishäntäkarhu lisääntyy vankeudessa, tosin harvoin.