Karhut Ruotsin kuntavaakunoissa

On kaksi teoriaa paikannimelle Bräcke
1. Nimi tulee vanhasta pohjoismaisesta sanasta breckar, tai brickar (mäki, rinne)
2. Kylä on saanut nimensä muinaisesta sijainnistaan kahden puron yli kulkevan sillan välissä, joka rajoittii silloisen talon tiluksia. Muinaispohjoismaisessa kielessä silta oli breeke.

Norjalaisissa kuningastaruissa joita Snorre Sturlasson kirjoitta 1200-luvulla kerrotaan kuinka Jämtland ja Hälsingland asutettiin. Ne kertovat myös kuinka norjalaiset ja sveakuninkaat verottivat alueita eri aikoina. Ensimmäinen taru kertoo kuinka Jämtland ja Hälsingland sai nimensä ensimmäisiltä asuttajiltaan. Ajankohta milloin tämä tapahtui on hämärän peitosa.
- Kuningas Eystein riehui Trondheimissä ja alisti maan ja asetti poikansa hallitsemaan niitä, mutta asukkaa tappoivat pojan. Silloin kuningas Eystein alisti maan uudestaan. Asukkaat saivat valita josko he halusivat orajan Tore Fax tai koiran Saur kuninkaakseen. He valitsivat koiran. Monet päälliköt pakenivat tätä taistelua ja monet ihmiset pakenivat perintötaloistaan. Ketil Jämte, Önud Jarlin poika, joka oli kotoisin Spabusta menii itään ja suuri määrä ihmisiä meni hänen kanssaan ja ottivat irtaimistonsa mukaan. He raivasivat metsät ja rakensivat suuria taloja. Tämä kutsutaan senjälkeen Jämtlanniksi. Ketilin pojanpoika oli Tore Hälsing. Hän jätti Jämtlannin syyllistytyään tappoon ja siirtyi itään siellä olevien metsien läpi ja asettui sinne ja monet ihmiset hakeutuivat sinne hänen kanssaan. Tämä kutsutaan Hälsinglandiksi. Se ulottuu itään merelle asti. Sveat asutti koko itäisen Hälsinglandin rannikkoa myöten.

Kunnasta löytyy rautakauden aikaisia muinaisjäännöksiä
Vanha taru kertoo, että aikoinaan olisi Ängesvikenin kohdalla Singsjön länsilaidalla sijainnut kirkko, mutta musta surma olisi autioittanut seudun ja kirkko hylätty. Vuoden 1981 hirvijadissa löydettiin Ängesvikenistä kuoppa. Lääninmuseon seuraavan buonna suoritetussa kartoituksessa paikka osoittautui muinaistaloksi. Tehdyt ajoitukset osoittavat, että talo on ollut käytössä viikinkiajalla.
Vanha kulkureitti kulki Pohjanlahdesta, Medelpadin, Jämtlandin ja Härjedalin pohjoisosien läpi sekä Skardörrenin yli Trönelagiin. Reitti ei ollut paljon muuta kuin polku ja oli kulkukelpoinen ratsuin.

Åsele, Lappmarkin suuri pitäjä koostui 1700-luvun loppuun asti nykyisitä pitäjistä: Åsele, Viska, Volgsjö ja Bergvattnet. 1713 paikkeilla ensimmäinen uudiaasukas, Jon Ersson Kiervel asettui lappmarkenin tähän osaan, Svanavattnettiin, joka on pitäjän vanhin kylä.
Muutto pitäjään lisääntyi ja 1700-luvun lopussa se koostui 41 savusta (taloutta). Vaatimukset saada muodostaa oman kappeliston lisääntyi ja esitys asiasta tehtiin.. Päätettiin että paikka, jossa kirko tulisi sijaita oli Brgavattnetin kylä.
Rakennusmestari Jon Mattsjö Laksjöstä pestattiin ja usean vuoden rakentamisen jälkeen kirkko valmistui paikkaan jossa nykyinen kirkko sijaitsee. Maksuksi hän sai 12 killinkiä päivässä, mutta hän joutui itse takomaan naulat.
Kirkon rakentamisen yhteydessä kyläläiset kirjoittivat Hänen Majesteetille Kuningas Kustaa IV Adolfille, että pastoraatti nimettäisiin Doroteaksi Kuningatar Fredrika Dorothea Wilhelminan mukaan.
21 toukokuuta 1799 kuninkaalinen dokumentti allekirjoitettin ja Brgavattnet muutti nimensä Doroteaksi.

Tämän päivän Sjöbon kunta yhtyy pääosin myyttiseen Färsin kihlakuntaan. Seutu on vanha maanviljelyskulttuuri useammantuhannen vuoden historialla. Färsit ovat ammoisista ajoista lähtien tunnettuja rohkeudestaan ja taistelutahdostaan. Vanha loru kertoo " Kun färssi alkaa hyppimään tasajalkaa ja polkemaan maata ja pyrittämään käsiään ja mulkoilla valkoista, silloin hänen kanssa ei ole hyvä leikkiä".

Sillbodalenin pitäjään perustettiin vuonna 1924 Årjängen yhdyskunta. 1941 taajamat erotettin joista muodostettiin Årjängen kauppala. untauudistuksessa 1952 loput Sillbodalista liitettiin kauppalaan. Vuonna 1971 muodostettiin Årjängen kunta yhdistämällä kauppala, Sillerud ja Holmedal. Lopullinen kunta muodostui 1974 kun myös Töcksmark liitettiin siihen.

Åstorp perustettin vuonna 1887. Vuonna 1946 yhdistettiin Björnekullan ja Västra Brobyn kunnat Åstorpin kauppalaksi ja vuonna 1971 Åstorpin kauppalasta tuli Åstorpn kunta.

Åstorp on Söderåsen:n juurella - kuten nimikin sanoo. Aluksi se oli yksinkertaisesti "harjun juurella oleva torppa" (ås=harju). Ås on vanha teollisuusseutu jonka juuret ovat kaivosteollisuudessa. Nyvångissa sijaiteva valtava kuonakasa, joka nousee tummana vuorena, on muistomerkki ajoilta kun hiili oli monen ihmisen toimeentulon edellytys. Nykyään kaivostoiminta on pelkkä muisto, vaikka Åstorpin kaupunginkuva paikoitellen vielä muistuttaa menneisistä ajoista.
Åstorp on monen liikenneväylän keskipisteenä ja oli monta vuotta tärkeä rautatien solmupiste.

Överkalixin kunta sijaitsee Kalixjoen varrella, n. 100 km pohjoiseen luleåsta, E10 varrella. Vuonna 1644 kunta itsenäistyi. Överkalix on keskellä ns. havupuuvyöhykettä, luoden hyvä puutavaran saatavuutta.
Överkalixin keskustaajamassa on tänään n. 2000 asukasta ja oli alkujaan ensimmäisiä asutuksia Kalix-joen varrella.