Carl Ludvig Engel

Carl Ludvig Engel syntyi 3.7.1778 berliiniläisen muurarimestarin perheeseen.
Ensimmäisen kosketuksen tulevaan ammattiinsa hän tiettävästi sai muuraustaidon harjoittelun parissa. Engelin arkkitehdin opintie Berliinin rakennus- ja taideakatemiassa ja uran alku Preussin rakennushallinnossa etenivät tavanomaiseen tapaan. Pääetappeina olivat maanmittarin tutkinto 1800, arkkitehdin tutkinto 1804 ja ryhtyminen virkauralle rakennuskonduktöörinä ylirakennusneuvoston johdossa.
Napoleonin voitto Preussista 1806 johti rakennustoiminnan lamaantumiseen maassa. Ennen pitkää Engelin oli, monien ammattitoveriensa tavoin etsittävä työtä muualta.
Vuonna 1808 hän haki Tallinnan kaupunginrakennusmestarin virkaa, jonka myös sai. Ratkaisu toi Engelin Venäjän keisarikuntaan ja sen pääkaupungin, Pietarin, vaikutusalueelle. Lähellä oli myös Suomi, jolla oli pian edessään uusi valtiollinen vaihe Venäjän autonomisena suuriruhtinaskuntana.

Tallinnassa Engel aloitti 1809, mutta muutamien vuosien kuluttua työtehtävien väheneminen jälleen pakoitti hänet liikkeelle kunnollisen toimentulon toivossa. Tällä kertaa ratkaisuna oli asettuminen yksityisen palvelukseen. Engel työskenteli Turussa 1814-1815 pietarilaisen tehtailijan C. R. Lomanin palveluksessa johtaen tämän omistaman sokeritehtaan laajennusta. Täällä hän tapasi Turun akatemian fysiikan professorin Gustav Gabriel Hällströmin, jonka kautta hän sai suunniteltavaksi akatemian tähtitornin joka valmistui 1819. Tästä rakennuksesta tuli Engelin ensimmäinen merkittävä työ Suomessa.
Tällä ensimmäisellä Suomen kaudella hän tapasi Johan Albrecht Ehrenströmin, joka johti äskettäin pääkaupungiksi korotetun Helsingin uudelleenrakentamista ja parhaillaan etsi rinnalleen kyvykästä arkkitehtia. Tapaaminen osoittautui aikanaan ratkaisevaksi Engelin vastaisen elämänuran kannalta. Vielä hän ei kuitenkaan jäänyt Suomeen, vaan matkusti Turusta, edelleen yksityisen palveluksessa, Pietariin (maaliskuussa 1815).
Engelin suunnitelema paluu synnyinkaupunkiinsa oli toteutumaisillaan vuoden 1816 alussa, mutta viime hetkillä Ehrenströmin käynnistämä prosessi hänen saamisekseen Helsinkiin ehti päätökseen. Helmikuussa tuonna vuonna keisari Aleksanteri I, jolle oli näytetty Engelin piirustuksiakin, nimitti tämän arkkitehdiksi Helsingin uudelleenrakentamiskomiteaan.

Suhteellisen lyhyessä ajassa Engel oli harjoittanut ammattiaan jo kolmessa Itämeren piirin kaupungissa. Helsinkiin meno kuitenkin tarjosi aivan uudenlaisen kokemuksen. Olihan Engel tällä kertaa liikkeellä tavallaan itsensä keisarin lähettämänä ja liittyihän uusi tehtävä kokonaisen kaupungin suunnitteluun ja rakentamiseen, mistä hänen sitäpaitsi odotettin selviytyvän yksin, ainakin arkkitehdin töiden osalta. Toinen asia on, että alunperin Engel epäilemättä kuvitteli Helsingin vaiheestaan vain erinäisten vuosien mittaista työrupeamaa. Siitä kuitenkin tuli elämäntehtävä.
Suomen oloissa oli vain luonnollista, että arkkitehti, jolle uskottiin suuriruhtinaskunnan mittavimman ja tärkeimmän rakennuskohteen eli uuden pääkaupungin arkkitehtoninen suunnittelu, saman tien nousi rakennustaiteen johtohahmoksi maassa. Kykyjensä ja perusteellisen ammattitaitonsa ansiosta Engel nopeasti osoittautui Helsingissä luottamuksen arvoiseksi. Pietarilaishenkinen, uusklassisismin palladiolaiseen suuntaukseen sitoutunut keisarityyli, joka Engelin käyttämänä aloitti voittokulkunsa Suomessa, oli näyttävässä sopusoinnussa maan uuden valtiollisen aseman kanssa.

Vuosien 1819-1820 vaiheilla, kun ensimmäiset Engelin luomukset olivat vasta valmistumassa pääkaupunkiin, hänen asemansa eräänlaisena suuriruhtinaskunnan pääarkkitehtina näyttää jo vakiintuneelta. Yhä useammin Engelin saamat suunnittelutehtävät liityivät Helsingin ulkopuolisiin, niin julkisiin kuin yksityisiin rakennushankkeisiin. Kruunun rakennustoimen osalta lopullinen vahvistus Engelin asemalle oli vuorossa 1824, kun hallitsija nimitti aluksi vastahankaisen, Berliiniiin paluuta valmistellen arkkitehdin intendenttikonttorin esimieheksi eli maan rakennushallinnon johtoon virkaa vuodesta 1810 hoitaneen Charles Bassin jälkeen.
Tämänkin jälkeen Helsinki pysyi Engelin pääasiallisena työkenttänä, vaikka hänen suunnittelutuotantonsa intendenttinä kasvoi erittäin laajaksi ja monipuoliseksi ulottuen maaseutukirkosta läänien hallintorakennuksiin, monenlaisista laitosrakennuksista kaupunkien asemakaavoihin. Engelin intendenttikaudella empiretyyli levisi koko maahan ja siitä tuli hyvän arkkitehtuurin keskeinen tunnusmerkki.

Engel kuoli Helsingissä 14.5.1840. Neljännesvuosisadan hän oli käytännössä yksin hallinnut Suomen arkkitehtuurin kentää. Se, miten dominoiva Engelin vaikutus oli ollut paljastui kouriintuntuvasti siinä, että koko 1840-luku muodostui tavallaan välivaiheeksi maan rakennustaiteen kehityksessä. Engelin muutamista avustajista ja oppilaasta ei ollut näyttämään uutta suuntaa. Tämä tehtävä jäi arkkitehdeille, jotka Engelin tapaan ja hänen jälkeensä saapuivat ulkomailta Suomeen.

Vasemmalla on Engelin tekemä alttaridekoraatioita esittävä laaveeraus. Kyseessä on Engelin suunnitelma Nikolainkirkkoa (nykyisin tuomiokirkko) varten.
Engel kuvailee, kuinka alttariseinän muodostaa suuri kolossaaliristi, jota ympäröi kullattu gloria. Ristissä on suuria maalauksia, rungossa taivaaseen astuminen, keskellä poikkipuun kohdalla ehtoollinen. Kokonaisuutta täydensi kaksi kullattua enkeliaiheista veistosta.
Tästä alttarilaitteesta toteutui Engelin kuoleman jälkeen vain kullatut enkelit, jotka ovat saksalaisen kuvanveistäjän August Wredowin töitä sekä sylinterinmuotoinen saarnatuoli baldakiineineen.

Suurten, kiireellisten rakennustehtävien lomassa Carl Ludvig Engel ehti ensimmäisinä Helsingin vuosinaan ikuistaa kaupunkia viiteen akvarellimaalaukseen. Sarjasta neljä ovat käsittelytavaltaan puhtaasti dokumentoivia; niihin on tallennettu ruotsinvallan aikainen Helsinki, joka oli väistyvä suuriruhtinaskunnan uuden pääkaupungin tieltä. Kuvissa on dokumentoitu vanhan kaupungin keskeisiä kohteita ja lähes luonnontilainen maisema.